Etelä-Konneveden kansallispuistoon Kolmen vuoren vaellukselle, yhden yön taktiikalla.
🥵Kokonaisuutena reissu oli kova reissu, sillä reitti oli haastava ja selässä oli täysvarustus ja mittarissa +32°c.
🤔Kävellessäni mietin miten tämän vaellus symboloi elämää.
🤔Elämäkää ei ole yhtä jaksoisesti tai aina suoraa ja tasaista. On ylä- ja alamäkeä. On asioita mitkä tuntuvat niin vaikeilta ja raskailta, kun vaellus reitillä nousetessa pystysuoraa rinnettä kivikoisen ja juurakkoisen seinämän läpi.
- Tai joskus unelmien toteuttaminen tuntuu vastaavalta, ennen kuin on päässyt maaliin.
🥵Kiivetessä tuntuu, että happi loppuu ja jalat pettävät alta. Tuskanhiki pursuaa joka reijasta ja kolosta.
🤗Noustessa rinnettä niin, kuin elämän ylämäkeä on noustava vain askel kerrallaan olla tähyilematta ylös, milloin olisi perillä.
Tai jos menee jyrkkää alamäkeä liian lujaa, sieltä tullaan kuperkeikkaa alas.
🙄Maaliin ei voi päästä yhtään sen aikaisemmin vaikka kuinka tähyilee tulevaan.
Jokainen askel on merkityksellinen, jotta ei loukkaannu tai voimat ehdy vaikka matka vain kestää.
😍Muistetaan, että matkan teko on helpompaa, kun vierellä on ihminen, joka odottaa ja tsemppaa eteenpäin.
💙Tarvittaessa pysähdytään ja hengähdetään, jotta voimat riittävät.
❣Ja lopulta kun on saavuttanut maalin tai unelman. Silloin on aika juhlaan.🥂
Mutta lopputulokseen on tarvittu jokainen hetki ja askel.
Matka on kaikkin merkityksellisin ❣
- myös se tasapaksu.
Joka tapauksessa palatakseni vaellukseemme se meni
joka tapauksessa hyvin…
Loppu hyvin kaikki hyvin❣
- niinpä voimme onnitella itseämme ja toisiamme. Me teimme sen yhdessä🌹🥰😘🥂
Parasta oli luonnon kauneus, aurinko ja kuu sekä sininen vesi ja taivas. Unohtamatta luonnon tuoksua.
- ja tietysti oma rakas ❣
Tästä on hyvä mennä kohti uusia seikkailuja ❣
